Mitä jos kaikki onkin vain asenteesta kiinni?

Terveisiä taas täältä Espanjasta! Jos muuten ihmettelette, että kenen kanssa lähdin vaihtoon niin lähdettiin yhdessä Akin kanssa, mun opiskelukaveri ja samaan aikaan kämppis Vaasasta. Päästiin molemmat samaan yliopistoon vaihtoon, joten oli helppoa vaan jatkaa tätä kämppissuhdetta myös täällä Madridissa.

Meillä lähti Akin kanssa jo vaihdon alkuaikoina sellainen läppä, että ''Se on asenteesta kiinni!'' Yleensä sillä tarkoitettiin sitä kun täällä oli vuoden alkupuolella vielä kylmiä iltoja ja me pukeuduttiin melko kevyesti kevätvaatteisiin niin aina kun tuli vähänkin kylmä niin taisteltiin sitä vastaan sanomalla, että se on asenteesta kiinni onko kylmä vai ei. Jos päättää, että ei palele niin ei palele. Samaa mentaliteettia käytimme myös kavereiden kanssa armeijan leireillä kun partioitiin pakkasessa ja samaa taisin käyttää silloisten alaisteni kanssa kylminä syysaamuina.

No sitten aloin miettimään ihan itseni motivoimiseksi, että mitä jos Kaikki onkin vain asenteesta kiinni? Melko kliseinen lausahdus, mutta mielestäni aika toimiva. Jos katsoo ihan päivittäisiä asioita vähänkin eri perspektiivistä, negatiiviset asiat voi onnistua pian muuttamaan positiivisiksi. Miettikääpä itsekin. Se kuuluisa hopeareunus.

Cyprus 2014

Olen aina ollut sitä mieltä, että ihmisen täytyy olla kiitollinen siitä mitä hänellä on ja vasta sen jälkeen tavoitella asioita mitä hänellä ei ole. Mutta nyt olen alkanut miettimään näitä asioita vielä entistä enemmän ja syvällisemmin. Ehkä se johtuu Madridin kaduilla pyörivistä raukoista kodittomista tai ehkä olen vain alkanut kypsentymään.. tai ehkäpä molemmat.

Tässä muutama asia, joista päätin alkaa olemaan kiitollinen. Toivottavasti ne edes jollain tasolla tekevät teidän tulevasta maanantaista ja viikosta mukavemman.

Olen kiitollinen..

• Herätysäänestä, joka herättää minut aikaisin aamulla arkeen. Sillä se tarkoittaa, että olen elossa.

• Vaatteistani, jotka eivät mahdu enää yhtä helposti päälleni. Sillä se tarkoittaa sitä, että minulla on runsaasti ruokaa enkä näe nälkää. (Tai sitten olen vain kasvanut niin paljon treenaamalla kuntosalilla).

• Maksamistani verorahoista tai Kelan takaisin pyytämästä opintotuesta. Sillä se tarkoittaa, että minulla on työ- ja opiskelupaikka ja tienaan elantoni ihan itse.

• Kiireellisestä aikataulustani sekä päiväunien ja loikoilun puutteesta. Sillä minulla on elämä täynnä asioita, jotka saavat minut tuntemaan itseni tärkeäksi ja eläväksi.

• Vuokralaskusta sekä siivouspäivänä pestävistä ikkunoista ja pyyhittävistä pölyistä. Sillä minulla on katto pään päällä ja paikka, jota kutsua kodiksi.

• Vastaanottamistani puhelinsoitoista ja tekstiviesteistä. Sillä se tarkoittaa, että minulla on perhe, ystävät ja läheisiä, jotka välittävät ja kyselevät minusta.

• Kuntosalilla raskaiden painojen nostelusta johtuvasta kivuntunteesta. No ihan vain sen takia, että se on ylivoimaisesti paras tunne koko maailmassa.

Ennen kaikkea olen kiitollinen siitä, että olen terve ja täten saan harrastaa rakastamaani urheilulajia. Luultavasti moni teistä samaistuu tähän viimeiseen. Onhan tämä sentään urheilublogi. 

Hyvää sunnuntaita ja kokeilkaa katsoa huomista alkavaa viikkoa hieman eri näkökulmasta.

''Se on asenteesta kiinni!''